Takaisin

Sotapäällystön virkatalot

Tiettyjen talojen verotulojen osoittaminen sotapäällystön palkkaukseen ja vielä niin, että upseeri asui jollakin näistä palkkatiloistaan oli yleistä 1600-luvulla. Tälle nk. vanhemmalle jakolaitokselle oli kuitenkin tyypillistä sen vakiintumattomuus. Vuosina 1679 ja 1680 kuningas antoi uudet ohjeet järjestelmää uudistaneen järjestelykomitean johtajalle, eversti Carl Falkenbergille. Kaikkien päällystön palkkatilojen tuli olla kruununluontoisia eli niiden viljelijällä ei saanut olla perintöoikeutta tilaan. Samoihin aikoihin toteutettu aateliston lahjoitusmaiden peruutus eli reduktio lisäsi tarkoitukseen sopivien tilojen määrää. Työn eteneminen vaihteli maakunnittain ja yleensä ratsuväen olot pyrittiin järjestämään ensin. Savossa jalkaväen vuoro tuli vuonna 1685, mutta toteutus kesti kymmenen vuotta.

Ruotujakolaitoksessa päällystölle ja sotilasvirkamiehille osoitettiin virkatalot eli puustellit ja heidän muuhun palkkaukseensa osoitettiin tiettyjen talojen verotulot. Virkatalojen koko porrastettiin haltijan aseman mukaan niin, että rykmentin everstille osoitettiin jokin sopiva kartano ja muulle päällystölle sitä asteittain pienempiä tiloja. Rauhan aikana päällystö saattoi asua virkataloissa ja harrastaa maanviljelyä. Oli myös yleistä, että virkatalonhaltija vuokrasi talon lampuodille, joka maksoi vuokrana puolet tilan tuotosta. Alkuperäisen ajatuksen mukaan päällystön olisi pitänyt asua tiloillaan ja viljellä niitä rauhanaikana, mutta käytännössä tämä ei toteutunut ja vuokrausjärjestely osoittautui toimivaksi sota-aikoina, kun sotilaat olivat jopa vuosia poissa kotiseuduiltaan. Virkatalonhaltija oli kuitenkin vastuussa puustellin jatkuvasta hoidosta ja tätä tarkastettiin kolmen vuoden välein ja aina haltijan vaihtuessa. Laiminlyönnit viljelysten tai rakennusten hoidossa johtivat korvausvaatimuksiin ja toisaalta merkittävistä parannuksista saatettiin uusi haltija määrätä maksamaan korvaus edeltäjälleen. Virkatalojen rakennuksista oli tarkat määräykset ja mallipiirustuksia laadittiin jo 1680-luvulla. Useissa tapauksissa virkatalo kuitenkin ylläpiti vanhan kruununtilan tai säterin rakennuksia ja yhdenmukaistaminen tapahtui hitaasti. Ruotsin vallan päätyttyä 1809 virkatalojen haltijat saivat jäädä asumaan taloihinsa kuolemaansa asti.

Vuonna 1685 Savon jalkaväkirykmentin Kuopion komppanian upseereille määrättiin kuusi virkataloa, joista viisi sijaitsivat Kuopiossa. Näistä viidestä puustellista vänrikin, vääpelin, kersantin ja katselmuskirjurin virkataloiksi otettiin neljä taloa Hiltulanlahden kylästä. Tutustuttuaan puustelleihinsa Savon jalkaväkirykmentin upseerit valittivat niiden huonoa kuntoa ja vaativat kruunulta rakennustukea. Eversti Falkenberg oli kuitenkin sitä mieltä, että upseereilla oli käytettävissään riittävästi rakennuspuuta ja työvoimaa. Upseerit pääsivät muuttamaan Kuopion puustelleihinsa vasta isonvihan jälkeen. Savossa virkatalot haltijoineen loivat pohjan omaleimaiselle kartanokulttuurille kaukana valtakunnan keskuksista. [Ericson 1995: passim; Korkiakangas 1996: 8795; Saloheimo 1990: 452459; von Essen 1975: 689714.]

   Veli-Matti Pussinen

Sivun alkuun