Henkilötietoja
Stiina Kotilaa sanottiin ämmiksi kuten pohjoisessa ennen vanhaan kutsuttiin isoäitiä. Hän oli kotoisin Rovaniemen Patokoskelta, Ounasjoen länsipuolella. Tarkiaisen talo oli palanut Stiinan ollessa nuori tyttö. Hänen isänsä oli herastuomari ja saarnamies, ja koti oli vahvasti lestadiolainen. [Matti Immosen haastattelu 28.6.2003.] Väinö Kotila muisti ämmin hyvin: "Ämmi kuoli keuhkotautiin. Minä olin kahdeksan vuotta silloin ja olin vieressä, kun hän kuoli kesäaamuna. Tarkiaisen Tiina-mummu oli hyvin ynseä lapsille, ja kun hänen tykönsä meni, niin hän ajoi aina pois. Hän ei suvainnut silmissään poikansa lapsia. Minä en ymmärrä, mikä viha tällä Vittikon mummulla oli. Ei minkäänlaista hyvää vaan aina hän huusi että painukaa kotiin täältä. Hän oli oikein häijy lapsille. Minä juoksentelin kodin ja Vittikon väliä. Yhtenä aamuna huomasin kun mummu nukkui eikä enää hengittänyt ja menin pihalle. Kesäisin pestiin navetat. Karja pantiin ulos ja ihmiset asuivat kesän navetoissa, joissa syötiin ja juotiin vaikka siellä oli kärpäsiä. Navetta pestiin hiekan ja tuhkan kanssa varpuluudalla kesäkäyttöön. Juoksin navettaan ja huusin, että ämmi kuoli. Vilhon vaimo Tekla sanoi, että tyhjää höpöttää, mutta meni katsomaan ja totesi että ämmi ei hengittänyt. " [Väinö Kotilan haastattelu 28.6.2003.] Stiina Kotila oli voimakkasti vanhoillislestadiolaisessa uskossa, ja hänen asenteensa ei-uskovaisia kohtaan, varsinkin niitä jotka eivät käyneet kirkossa, oli hyvin vihamielinen. Kerran oli Vitikon portaitten eteen tuotu hevosilla joulun tienoilla Lallivaaran savotoilla kuollut mies. Ämmi oli tullut ulos, ja kun oli selvinnyt, ettei kuollut mies kuulunut kirkkoon ja aatteeltakin oli ollut sellainen, ettei ollut pitänyt jumalallisuutta arvossa, oli ämmi todennut, että "yhtähän se olisi ollut jos olisitte polkeneet sen jänkään". [Matti Immosen haastattelu 28.6.2003.].