Henkilötietoja
KA Kemin käräjät 17.2.1681: 118. Kemin käräjät vahvistivat 19.4.1678 pidetyn Matti Lahden kuolinpesän perinnönjaon. Anomuksen isänperinnön vahvistamisesta teki Matti Tiekso omasta ja sisarustensa puolesta. Kemin Lautiosaaren Tiekson perintötalollinen appensa jälkeen vuodesta 1671. Kemin kesäkäräjillä 1671 kauppias Petter Nyman Oulusta vaati Tuomas Tieksolta (IX:163) 320 kuparitaalarin saataviaan. Summa koostui Nymanin Tieksolle vuodesta 1668 lähtien luotolla myymistä tavaroista. Oikeus määräsi lautamiehet Tiekson varojen puutteen vuoksi arvioimaan tämän irtaimen ja kiinteän omaisuuden arvon mahdollista ulosmittausta varten. Samassa yhteydessä Tiekson vävy Matti Matinpoika ilmoitti saaneensa Tiekson tilan omistukseensa ja pyysi sille ensimmäistä lainhuutoa, joka hänelle annettiin. Saatuaan kirjurilta tuomiokirjeen Tiekson tilan arvioimisesta Matti oli kiivastuneena repinyt paperin ja vaatinut oikeutta heti kumoamaan sen. Oikeuden edessä riehunut Matti oli miesvoimin viety jalkapuuhun rauhoittumaan. Talvikäräjillä 1672 Matti Tiekso kertoi edellisenä kesänä maksaneensa kauppias Nymanille lähes kokonaan tämän saatavat Tuomas Tieksolta ja pyysi toista lainhuutoa saannolleen Tiekson tilaan. Oikeus myönsi sen hänelle. Samoilla käräjillä sotatuomari Anders Plantin vaati Tuomas Tieksoa maksamaan tilansa rästiin jääneet 12 hopeataalarin sotilasmaksut vuosilta 1665-1669. Oikeus määräsi Matti Tiekson maksamaan rästit, koska hän oli saanut tilan. Matti Tieksolta itseltään vaaditiin saman vuoden kesäkäräjillä rästiin jääneitä sotilasmaksuja, jotka hän lupasi maksaa ensi tilassa. Oikeus määräsi maksamaan rästin rahana tai tavarana heti Kemissä. [KA Kemin käräjät 19.2.1672: 96-97; 9.7.1672: 144.] Kesäkäräjillä 1671 Matti Tiekso ja Niilo Sipinpoika Hirmulasta riitelivät edellisenä vuonna Räävelistä tuomastaan viljalastista. He kuitenkin pääsivät oikeuden edessä asiassa sopimukseen ja vahvistivat sen kädenlyönnillä. Antti Tasainen Lautiosaaresta oli haastanut Matti Tiekson talvikäräjillä 1673 vastaamaan siitä, että tämä oli laittanut rysänsä hänen rysäpaikalleen ja siten vienyt hänen kalansaaliinsa. Oikeus määräsi suoritettavaksi katselmuksen, jonka jälkeen asiassa annettaisiin tuomio. Välikäräjillä joulukuussa 1677 Matti Tiekso ilmoitti joutuneensa riitaan Kaakaman Jooseppi Ollinpojan kanssa Tieksonjoen varressa olevasta Kurkijängän niityn omistuksesta. Hän aikoi viedä asian Tornion käräjille, sillä niitty sijaitsi siellä. Hän halusi todistajia kuultavaksi asiassa, jotta hän voisi saada todistuksen vietäväksi käräjille. Laamanninoikeuden lautamies Jaakko Jaakonpoika Ilmolasta ilmoitti edesmenneen Tahvo Heikinpojan kertoneen, että Jooseppi oli sanonut kyseisen niityn kuuluvan kokonaan Matti Tiekson tilaan. Laamanninoikeuden lautamies Niilo Yrjönpoika kertoi kuulleensa Matin apelta, että niitty oli kokonaan hänen omaisuuttaan. Laamanninoikeuden lautamies Sipi Heikinpoika ja talollinen Olli Tuomaanpoika kertoivat Itilevän niityn kuuluneen vanhastaan Tiekson tilaan. Kaikki todistajat olivat valmiit valalla vannomaan tietonsa oikeiksi. Tämä annettiin Matti Tieksolle todistukseksi, jotta hän voisi viedä sen Tornion kihlakunnantuomarille ja valvoa siellä oikeuksiaan. [KA Kemin käräjät 7.7.1671: 759v; 10.2.1673: 161; 2.12.1677: 267v-268.] Matti Tiekso oli annettu ilmi Kemin kihlakunnanoikeudelle, että hän oli syyttänyt lainlukijaa käräjärahvaan kuullen sanoen: "Antakaa minun mennä ja antaa tuomarille lahjuksia ja lahjoja!" Tiekso tunnusti oikeuden edessä sanoneensa näin kiivastuksissaan. Oikeus tuomitsi hänet 12 hopeamarkan sakkoon. Kesäkäräjillä 1690 Matti Tiekso valitti, ettei hän saanut käyttää Mustakarin merikalastuspaikkaa. Lautamies Antti Tasainen, joka oli asianosainen, pyysi oikeutta määräämään katselmuksen ja rajanvedon mainitulla kalastuspaikalla. Oikeus päätti Tasaisen ehdotuksen mukaisesti. Matti Tiekso, joka toimi Kemijoen lautturina, esitti talvikäräjillä 1692, että Kemijoen ylittävä lautta uusittaisiin, koska se oli kelvottomassa kunnossa. Oikeus totesi esityksen oikeaksi ja kehotti hankkimaan Kemin pitäjään uuden lautan mitä pikimmin. Oikeus kehotti palkkaamaan myös uuden lautturin, sillä Tiekso oli osoittautunut laiskaksi ja työnsä laiminlyöväksi lautturiksi. [KA Kemin käräjät 13.7.1685: 61; 4.7.1690: 17-18; 22.2.1692: 265.] Abraham Iisakinpoika Haukka Liedakkalasta valitti talvikäräjillä 1698, että kun hänen äitipuolensa Maisa Niilontytär oli avioutunut toisen kerran Matti Tiekson kanssa, äitipuoli oli tilalta lähtiessään vienyt mukanaan niin paljon irtaimistoa, että tilalle oli sen jälkeen kertynyt velkaa. Hän vaati äitipuoleltaan korvauksia. Matti Tiekso kertoi vaimonsa puolesta, että tämän myötäjäiset Iisakki Haukan kanssa avioituessaan olivat olleet 97 kuparitaalarin arvoiset, minkä Abraham Haukka oli todistanut puumerkillään oikeaksi 24.7.1697 pidetyssä perunkirjoituksessa. Haukka väitti äitipuolensa ylipuhuneen hänet piirtämään puumerkin, vaikkei hän ollut tahtonut sitä tehdä. Nimismies Samuel Paldan todisti, että Haukka oli täysin hyväksynyt kyseisen summan äitipuolensa omaisuudeksi, jollaisena se myös katsottiin hänelle kuuluvaksi. Oikeus totesi, että Abraham Haukan korvausvaatimukset olivat aiheettomia. Talvikäräjillä 1712 piika Stiina Ollintytär vaati Maisa Niilontyttäreltä hänelle kuuluvan skottikankaisen hameen. Maisa kertoi, että Stiina sisaren kuoltua Tukholmassa hän oli kustantanut sisaren 150 kuparitaalarin arvoisen jäämistön Kemiin, minkä palkaksi Stiina oli luvannut hänelle puolet tavaroista. Hän oli pitänyt hameen vaivanpalkkanaan. Stiina puolestaan kertoi, että rovasti Laurentius Forbus oli lopulta toimittanut tavarat Tukholmasta, joten Maisalla ei ollut niihin mitään oikeutta. Oikeus määräsi Maisan palauttamaan hameen Stiinalle. [KA Kemin käräjät 4.3.1698: 430-431; 5.3.1712: 611-612.].