|
Henkilötietoja Tervolan Runkauksen Leinon talollinen viimeistään vuodesta 1677. Kemin kesäkäräjillä 1697 Pekka Leino valitti, että hänet oli suljettu pois Kosken kullekunnan lohenkalastamolta, jossa hänellä oli jaon mukaan kalastusoikeus. Nimismies, lautamiehet ja käräjärahvas todistivat asian olevan näin. Leino oli haastanut oikeuteen Lauri Pesosen, joka saatuaan nyt oikeudessa parempaa tietoa ei enää halunnut sulkea Leinoa Kosken kullekunnasta pois. Hänen mielestään kullekunnan muut osakkaat eivät kuitenkaan olleet velvollisia korvaamaan Leinolle mitään kuluvan vuoden saaliista, sillä tämä ei ollut työskennellyt padolla. Leino ilmoitti, että hän olisi mielellään tehnyt osuutensa, mutta muut osakkaat eivät olleet päästäneet häntä padolle. Oikeus määräsi kullekunnan luovuttamaan kalansaaliistaan Leinolle tämän manttaalin mukaisen osuuden. [KA Kemin käräjät 13.7.1697: 21-22.] Pekka Leino ilmoitti talvikäräjillä 1701, että hänen poikansa Heikki haluisi ottaa viljelykseen hänen veljensä Heikki Pallarin Kemihaaran kylässä joitakin vuosia sitten autioksi (veronmaksukyvyttömäksi) jättämän 1/3 manttaalin kruununtilan ja pyysi oikeudelta lausuntoa tilan kunnosta. Oikeus määräsi nimismiehen ja yhden lautamiehen suorittamaan tilalla katselmuksen (ks. s. 000). Kesäkäräjillä 1703 kihlakunnanoikeus päätti suositella, että Pallarin uudelle viljelijälle myönnettäisiin neljän vuoden verovapaus tilalle, ja kehotti Leinoa viemään asukkaaksiottoanomuksensa maaherralle. Heikki Pekanpoika Leinosta ei kuitenkaan tullut Pallarin uutta isäntää, vaan maaherra antoi immission Pekka Matinpoika Törmäselle (VIII:113). [KA Kemin käräjät 5.3.1701: 435-436; 5.3.1702: 468; 3.7.1703: 469-471; 24.2.1729: 371-373.] Kesäkäräjillä 1717 Pekka Leinon leski Maisa Erkintytär riiteli sisarenpoikiensa ja miesvainajansa poikien Lauri Pekanpoika Liimatan ja Mikko Pekanpoika Leinon kanssa irtaimesta omaisuudesta. He pääsivät oikeuden edessä sopimukseen, jonka mukaan Maisa maksaisi Laurille ja Mikolle kummallekin 10 kuparitaalaria, minkä jälkeen pojat eivät enää esittäisi äitipuolelleen mitään vaatimuksia. [KA Kemin käräjät 6.8.1717: 11.].
|
|||