Henkilötietoja
Haukiputaan vihittyjen luettelossa 1723 ja kastettujen luettelossa 1724 sukunimi on Törndahl ja kastettujen luettelossa 1732 Törnblad, joka esiintyy myös Muhoksen rippikirjoissa. [Haukiputaan kastettujen luettelot alkavat jo vuodesta 1680, mutta vuoteen 1700 mennessä luettelosta ei löydy yhtään Perttu Juhonpoika -nimistä lasta.] Ruotusotamies Pohjanmaan jalkaväkirykmentissä, asui perheineen Haukiputaan Ylikiimingin kylässä. Vuodesta 1742 Muhoksen Pyhänsivun Laurilan kruununtilallinen. Perttu Juhonpoika Törnblad astui sotilaspalvelukseen vuonna 1714, jolloin Pohjanmaan rykmenttiä täydennettiin Pohjois-Pohjanmaan miehillä helmikuussa 1714 käydyn Napuen taistelun miehistötappioiden paikkaamiseksi. Hänen sotilasuransa alkuvaiheet ovat puutteellisten lähteiden takia osittain tuntemattomat, mutta ilmeisesti hän alusta alkaen palveli Pohjanmaan jalkaväkirykmentissä joko Ilmajoen tai Kemin komppanian riveissä talonpoikien palkkaamana sotamiehenä. Pohjanmaan jalkaväkirykmentti tuli ruotujakolaitoksen piiriin vasta 1730-luvulla, mutta sotamiesten palkkaaminen väenottojen välttämiseksi oli hyvin yleistä ja vakiintunutta ja lähenteli vakinaisen sotamiehenpidon muotoja. Palvelusajan alkuvuodet kuluivat kenttäarmeijan tehtävissä Ruotsin puolella, jonne joukot olivat vetäytyneet syksyn 1714 aikana venäläisten miehittäjien edellä. Venäläiset tekivät iskuja meren yli Länsipohjaan, joten rannikon puolustamisessa oli tehtävää suomalaisjoukoille. Varhaisin pääkatselmusrullan tieto Perttu Törnbladista on syyskuulta 1719, jolloin kenraali Carl Armfelt tarkasti Ilmajoen komppanian miehet Ångermanlannissa Själavedin pitäjässä. Tuolloin hän oli komppanian sotilas numero 90. Erikseen todettiin, että hän oli lukutaitoinen. Nähtävästi hän oli ollut mukana Armfeltin surullisenkuuluisalla Norjan retkellä edellisenä vuonna ja selvinnyt sieltä suuremmitta vahingoitta. Pohjanmaan rykmentin 800 miehestä 3/4 menehtyi tai vammautui retken aikana. Elokuun lopulla 1719 Törnblad oli osallistunut majuri Salomon Enbergin sissiretkeen Suomen puolelle ja palannut sieltä "kivääri tallessa". Seuraavan kerran Ilmajoen komppania tarkastettiin vuotta myöhemmin Gävlessä. Törnblad oli jälleen ollut mukana Enbergin retkillä, jotka alkuvuodesta 1720 olivat suuntautuneet ensin Muhokselle ja sieltä Kainuuseen. Tällä kertaa oli vihollinen onnistunut "ottamaan pois" osan varusteista, mm. musketin. Enbergin sissitoiminta lopetettiin keväällä 1720, koska siitä aiheutui venäläisten kostotoimenpiteiden takia siviiliväestölle enemmän haittaa kuin hyötyä. Perttu Törnblad palveli syyskuuhun 1722 asti Ilmajoen komppaniassa ja siirtyi sitten Kemin komppaniaan numerolla 132. Rykmentti oli kotiutettu edellisenä vuonna rauhan palattua n. 350 miehen vahvuisena, kun sen määrävahvuus oli 1 200 miestä. Koko seuraavan vuosikymmenen joukko-osasto oli vajaalukuinen ja sotilailla lienee ollut mahdollisuus valita parhaimmat korvaukset tarjonnut ruotu. Vuonna 1729 Pohjanmaan rykmentti oli koolla Savonlinnassa pääkatselmusta varten ja tuolloin Törnbladille myönnettiin ero 15 palvelusvuoden jälkeen "parantumattoman sisäisen taudin johdosta". On todennäköistä, että Törnbladin onnistui 1720-luvun vaikeina vuosina saada hyvä korvaus ruotunsa talonpojilta, jotka eivät halunneet luovuttaa omia poikiaan tai palkollisiaan sotamiehiksi väenotoissa. [SKrA Generalmönsterrullor, Österbottens infanteriregemente, Generalmönsterrullor 1712, 1719, 1720, 1721, 1725 ja 1729; Halila 1954; Halila 1984.].