Henkilötietoja
Rovaniemen Rovaniemenkylän Törmäsen kruununtilallinen isäpuolensa jälkeen noin vuodesta 1700. Rovaniemen Kemihaaran Pallarin kruununtilallinen vuodesta 1703. [Noin vuonna 1711 sotamieheksi otettu Pekka Heikinpoika Pallari lienee ollut Pallarin edellisen isännän, lautamies Heikki Heikinpoika Pallarin poika. KA Kemin käräjät 3.6.1711: 468-469. Heikki Pallari puolestaan oli Heikki Tahvonpoika Leinon (IX:169) poika.] Kemin kesäkäräjillä 1698 lautamies Heikki Heikinpoika Pallari ilmoitti, että hän aikoi luopua kruununtilansa isännyydestä, sillä hän ei enää pystynyt hoitamaan tilaa asianmukaisesti vanhuutensa ja raihnaisuutensa vuoksi. Hän halusi vapautuksen vastuusta ja kruununvoudin etsimään tilalle uuden asukkaan. Oikeus määräsi tilalla suoritettavaksi katselmuksen, jonka jälkeen asian käsittelyä jatkettaisiin. Pallarin tilan katselmus tehtiin vasta syyskuussa 1702 ja sen kunnosta todettiin seuraavaa: "Tilan rakennuksiin kuuluvat pirtti, karjasuoja, sauna, tolppa-aitta, talli ja riihi, jotka kaikki ovat enemmän tai vähemmän romahtaneet niin, ettei niille voitu antaa mitään arvoa, vaan nykyisen asukkaan on ne omalla kustannuksellaan korjattava. Tilan pellot ovat jo osittain vesakoituneet ja kärsivät kevättulvista. Niille voidaan kylvää 3 tynnyriä kauraa. Uusi isäntä (Pekka Pallari) on jo aloittanut aitojen ja ojien kunnostuksen. Niityt antavat silloin, kun tulva ei vaivaa niitä, 6 verokuormaa heinää, mutta märkinä vuosina niitä ei voida korjata ollenkaan. Ne sijaitsevat sitä paitsi kaukana ja pieninä palasina. Karjan laidun on keskikertaista. Metsää on tukki- ja polttopuuksi sekä aidaksiksi. Tila saa kalastaa yhdessä muiden kanssa lohta Kemijoesta. Järvikalastuspaikka on Köykäsenjärvessä. Myllyä tai edes paikkaa sen perustamiseen ei ole." Tilan heikkojen edellytysten tähden oikeus päätti esittää, että tilan kuntoon saattamiseen tarvittiin neljä vapaavuotta mukaan lukien kuluva vuosi niin, että tila tulisi verotettavaksi vuonna 1707. [KA Kemin käräjät 11.7.1698: 623-624; 3.7.1703: 469-471.] Sisarukset Anna ja Pieta Matintyttäret Korkalosta vaativat talvikäräjillä 1729 velipuoleltaan Pekka Pallarilta heille kuulunutta perintöosaa heidän isänsä Matti Matinpoika Törmäsen (VIII:37) jälkeen. Koska Törmänen oli kuollut jo 40 vuotta sitten eivätkä sisaret olleet aikanaan esittäneet vaatimuksia velipuolelleen isänsä perinnöstä ja koska Pallari oli vaikeana aikana vuodesta 1695 lähtien käyttänyt sisarpuoliensa elättämiseen 202 kuparitaalaria, katsoi oikeus kohtuulliseksi vapauttaa Pallarin vastuusta tässä hämärässä asiassa. Talvikäräjillä 1736 Antti Törmänen (VII:19) ja Pekka Pallari toivat oikeuden vahvistettavaksi sopimuksen, jossa he totesivat jo pitkään yhdessä nauttineen Peurungan kalastuspaikkaa ja sopivat, että myös heidän lapsensa ja lastenlapsensa saivat sitä samalla tavoin yhteisesti nauttia. [KA Kemin käräjät 24.2.1729: 371-373; 9.1.1736: 26.] Talollinen Heikki Poikila Rovaniemeltä oli haastanut Pekka Pallarin lesken Valpuri Mikontyttären kesäkäräjille 1742 vastaamaan kunnianloukkauksesta. Valpuri oli levittänyt Poikilasta huhua, että tämä oli kolminkertainen varas. Valpuri ei ollut saapunut oikeuden eteen, mutta hänen poikansa Hannu Pallari (VII:57) oli toisen jutun takia käräjillä ja kertoi, ettei hänen äitinsä voinut tulla Kemiin, sillä hän oli ainoa naisenpuoli kotona. Oikeus ei pitänyt tätä syytä laillisesti pätevänä ja tuomitsi Valpurin 2 hopeataalarin sakkoon ja määräsi hänet 5 hopeataalarin uhkasakon uhalla saapumaan seuraaville käräjille. Poikilan kunnian loukkausta ei kuitenkaan enää käsitelty Kemin käräjillä. [KA Kemin käräjät 23.6.1742: 29-30.].