Henkilötietoja
Juliaanalla sanotaan vuonna 1735 olleen "73 vuotta hartioillaan". KA Kemin käräjät 10.1.1735: 22-25.] Talvikäräjillä 1735 nimismies Sven Bogman ilmiantoi sotamies Hannu Tapion siitä, että hän oli edellisen vuoden marraskuussa pahoinpidellyt ruotuisäntänsä Hannu Tapion (VII:59) äitiä Juliaana Juhontytärtä, leskeä jolla oli jo 73 vuotta hartioillaan. Lisäksi Tapio valitti, että sotamies oli myöhään illalla edellisen vuoden juhannuksena repinyt häntä hiuksista ja lyönyt miekan lappeella. Sotamies kertoi, että hänen ja Juliaanan välille oli edellisen vuoden marraskuussa syntynyt riita hänen sotamiehen palkastaan. Tällöin Juliaana oli sylkenyt häntä kasvoille ja hän puolestaan oli potkaissut tätä kerran. Renki Antti Maunu todisti, että kyseisenä päivänä isäntä ja sotamies olivat olleet sanasodassa, jolloin vanha emäntä oli ajanut poikansa ulos ja ryhtynyt itse riitelemään sotamiehen kanssa. Silloin sotamies oli haukkunut emäntää virsikirjavarkaaksi ja potkaissut tätä kerran. Kun tämä oli yrittänyt puolustautua päreellä, oli sotamies ottanut halon ja lyönyt sillä emäntää useita kertoja ja repinyt korvasta. Emäntä oli pyörtynyt ja kaatunut lattialle, jossa Maunu oli virvoitellut tätä kylmällä vedellä ja auttanut penkille istumaan. Maunu ei ollut nähnyt emännän sylkevän sotamiestä, mutta oli kuulut tämän huutavan sotamiehelle, että onpa kumma, kun sellainen kelvoton koira häntä potkaisee. Lautamies Heikki Mommo (VIII:125) oli katsastanut Juliaanan vammat, ja kertoi oikeudelle havainneensa verirantun kyljessä ja haavan etusormessa, josta lähtien koko käsi oli turvonnut. Lisäksi vasen korvanlehti oli ollut repaleinen ja verinen. Mommo kertoi myös, että sotamies Tapion pahoinpitelyn jälkeen Juliaanan päästä oli tullut tasapainoton ja ettei tämä sairaana ja heikkona ollut päässyt saapumaan käräjillekään. Tuomari kysyi Hannu Tapiolta, halusiko tämä kustantaa käräjillä paikalla olleen välskärinkisälli Mietzin katsomaan äitiään, mutta Tapio valitti köyhyyttään. Mietz sanoi, että jos leski oli saanut kuolettavia vammoja, olisi se näkynyt jo kuumeena ja muina oireina. Sotamies myönsi juhannuksena kiivaan riidan aikana lyöneensä pari kertaa miekanlappeella ruotuisäntäänsä, mutta puolustautui olleensa silloin kovasti humalassa. Hän totesi myös, ettei ole voinut kutsua emäntää virsikirjavarkaaksi ja todisteeksi siitä hän näytti oikeudelle virsikirjansa. Oikeus päätti lykätä asian käsittelyä kunnes nähtäisiin paranisiko Juliaana vammoistaan. Asiaa ei kuitenkaan enää käsitelty Kemin käräjillä. [KA Kemin käräjät 10.1.1735: 22-25.].