Henkilötietoja
1 veromarkan perintötalollinen veljensä Matin kanssa Iisalmen Onkivedellä vuosina 1698-1708. 1 veromarkan kruununtilallinen Pörsänmäellä vuodesta 1709. Iisalmen kesäkäräjillä 1700 veljekset Matti ja Vilppu Ruotsalainen sopivat edesmenneen veljensä Pekan vävyn Lassi Heiskasen kanssa, että he maksaisivat tälle Pekan osuuden heidän kotitilastaan Onkivedellä. Heiskasen osuus oli 59 kuparitaalaria ja tynnyri viljaa. Vilppu Ruotsalainen vaati syyskäräjillä 1706 naapuriaan kruununtilallinen Niilo Ruotsalaista palauttamaan edellisenä syksynä hänen peltokappaleeltaan viemänsä ruislyhteet. Asian käsittelyä lykättiin, koska kruununvouti kruunun edun valvojana ei ollut paikalla. Syyskäräjillä 1709 Vilppu Ruotsalainen vaati naapuriaan Heikki Ruotsalaista maksamaan lainaamansa 20 kappaa ruista, jotka oikeus määräsikin takaisin maksettavaksi. Talvikäräjillä 1723 Vilppu Ruotsalainen kertoi talvella 1719 lainanneensa Matti Lappalaiselle hevosen, joka kuitenkin oli kuollut kahden vuorokauden kuluttua. Ruotsalainen vaati Lappalaista korvaamaan hänelle hevosen 60 kuparitaalarilla. Lappalainen kielsi lainanneensa hevosta, vaan kertoi venäläisten starosta Hemminki Väisäsen (VII:37) ja tensikka Lassi Kataisen käskeneen hänen hankkia hevosen kuljettamaan viljalyhteitä metsästä puitavaksi venäläisen sotaväen tarpeisiin. Tätä työtä hän oli tehnyt kaksi päivää, minkä jälkeen hevonen oli kuollut yöllä hänen talliinsa ilman että hän olisi vaikuttanut asiaan tai kukaan olisi tiennyt siihen syytä. Lappalainen pyysi asian lykkäämistä, jotta voisi haastaa Väisäsen ja Kataisen todistamaan, mihin oikeus myöntyi. [KA Iisalmen käräjät 9.6.1700: 293; 13.10.1706: 145-146; 6.10.1709: 314; 21.1.1723: 38-39.] Leski Kaisa Vallatar Partalanmäestä valitti kesäkäräjillä 1722 Vilppu Ruotsalaisen tunkeutuneen hänen edesmenneen miehensä Olli Partasen sedän Paavo Ollinpoika Partasen perintötilalle Pörsänmäellä, jota Vallatar oli ajatellut pojilleen Paavolle ja Antille. Ruotsalainen osoitti, että 3.10.1712 suoritetun autiotilatutkimuksen mukaan tila oli 1 veromarkan autio, jonka Paavo Partanen oli jättänyt autioksi vuonna 1707. Vallatar itse oli saanut tilaan immission vuonna 1712, ja kihlakunnanoikeus oli myöntänyt tilan kunnostukseen viisi vapaavuotta. Kuninkaan 9.10.1688 antamien ohjeiden mukaan perintötila muuttui kruununtilaksi oltuaan kolme vuotta veronmaksukyvyttömänä. Koska tila oli kruununtila, ei oikeus voinut suostua Vallattaren vaatimukseen. Tilan aikaisempi haltija Heikki Partanen oli naapurinsa Pekka Martikaisen kanssa vaihtanut maakappaleita. Partanen sai Rikuharjun vanhan torpanpaikan peltoineen ja ahoineen, Martikainen taas peltokappaleen, jolle hän rakensi tilansa rakennukset. Syyskäräjillä 1730 Vilppu Ruotsalainen syytti Martikaista siitä, että tämä oli ominut myös Partaselle luovuttamansa pellon itselleen. Martikainen kielsi mitään maanvaihtoa tapahtuneen. Koska molemmat osapuolet olivat kruununtilallisia, päätti oikeus siirtää asian käsittelyn maaherralle. Sen kuultuaan osapuolet sopivat asiasta. [KA Iisalmen käräjät 4.6.1722: 282-283; 1.9.1730: 390-391.] Talvikäräjillä 1740 aloitettiin pörsänmäkeläisten - Vilppu Ruotsalainen yhtenä kantajana - ja lampaanjärveläisten - Pekka Kokkonen (VII:45) vastaajien joukossa - välisen maakiistan selvittely. Kiista koski Pörsänmäen Savonevan ja Lampaanjärven Haukkajärven itäpuolen maakappaleita. Koska sekä kantajien että vastaajien puolella oli kruununtilallisia, maaherra määräsi kruununvoudin valvomaan kruunun etuja kantajien puolella ja kihlakunnankirjurin vastaajien puolella. Kruunun edustajat ilmoittivat oikeudelle, että tilalliset eivät olleet antaneet heille riittävästi tietoja, jotta he voisivat valvoa kruunun etuja tässä asiassa. Molempien osapuolien mielestä riitaa ei saataisi loppumaan ilman kihlakunnankatselmusta kiistanalaisella paikalla, sillä jo aiemmin pidetty omistusoikeuskatselmus ei tyydyttänyt osapuolia. Oikeus määräsi kihlakunnankatselmuksen pidettäväksi. Vilppu Ruotsalainen ja Paavo Partanen Pörsänmäeltä tulivat talvikäräjillä 1745 oikeuden eteen ja kertoivat syyskäräjien vuonna 1741 sakottaneen Paavo Partasta siitä, että tämä oli kylvänyt Ruotsalaisen tilaan kuuluvan torpan pellon. Oikeus oli tuominnut Partaselle 3 hopeataalarin sakon ja menettämään pellosta saadun sadon 2 tynnyriä kauraa. Jotta jatkossa ei syntyisi epäselvyyttä, niin he olivat nyt sopineet kaikessa ystävyydessä, että heidän torppiensa peltojen rajana oli vanha uunin kiviraunio, joka oli edelleen näkyvissä, vaikka rakennukset paikalta olivat jo hävinneet. Raunion pohjoinen puoli tuli Ruotsalaiselle ja loppu Partaselle. Ruotsalainen sai kuitenkin korjata pellolla olevan kylvönsä. Lisäksi Ruotsalainen palautti Partaselta jo ulosmitatut kaksi kauratynnyriä. Sopimus vahvistettiin nimismiehen edessä kädenlyönnillä. [KA Iisalmen käräjät 28.2.1740: 89v-90v; 16.1.1745: 37-39.].