Henkilötietoja
2/3 veromarkan perintötalollinen Iisalmen Koppolassa. Syyskäräjillä 1755 Paavo Väisänen pyysi kihlakunnanoikeudelta uutta jakoa Koppolan kylässä sijaitsevan oman tilansa ja saman kylän Juho Kuosmasen tilan välillä. Väisäsen mukaan "vanhoina aikoina" suoritettu jako oli aiheuttanut hänen tilalleen suurta vahinkoa. Kuosmasen mielestä kyseessä olevien maiden jako oli vahvistettu jo vuoden 1666 kesäkäräjillä eikä sitä ollut mitään syytä muuttaa. Oikeus määräsi nimismiehen yhdessä kahden lautamiehen kanssa pitämään katselmuksen Väisäsen ja Kuosmasen maiden välillä. Väisänen otti vaatimuksensa esille jälleen talvikäräjillä 1758, jossa esitettiin alueella tehty katselmuspöytäkirja. Sen mukaan Paavo Väisäsen maakappale alkoi hänen tontistaan ja jatkui pitkin Pitkäjärven läntistä rantaa. Maa oli hyvin kivistä, puusto koostui lepistä, koivuista ja männyistä, mutta kauempana tontista kasvoi myös haapoja. Maa-aines oli hiekkaperäistä. Tilalla ei ollut mahdollista hankkia lisää peltoalaa muualla kuin torpanpellosta, joka tontin pohjoispuolella oli torpparin viljelyksessä. Alueella oli useita, toisistaan erillään sijaitsevia rämeitä, eikä tila ollut aurinkojaossa kuten Kuosmasen tila. Viljelysala oli kuitenkin yhtä suuri kuin Kuosmasella. Metsät oli suurimmaksi osaksi hakattu. Käräjillä Väisänen huomautti, että kuten katselmuskirjasta kävi selvästi ilmi, hänellä ei ollut mahdollisuutta lisätä tilansa viljelyksiä, jotka sitä paitsi olivat hyvin kivisiä ja heikkoja maanlaadultaan. Koska Kuosmasen maa sopi hyvin peltoviljelyyn ja sitä oli runsaasti, pyysi Väisänen oikeudelta, että hän saisi uuden jaon, sillä muuten hänen tilansa tulisi kärsimään aivan liikaa. Kuosmanen piti kiinni vanhoista tuomioista. Hänen mielestä Väisäsen tilalle saattoi hyvin raivata uutta peltoa, mutta tämä vain haluaisi rikkaana ja hyvinvoivana perintötalonpoikana raunioittaa köyhemmän naapurinsa. Oikeus totesi, että koska Väisäsen ja Kuosmasen tilojen välinen maanjako oli vahvistettu jo vuoden 1666 käräjillä sekä uudelleen vuoden 1756 katselmuksessa ja koska osapuolten maakappaleet olivat yhtä suuria, ei oikeus voinut myöntyä uuteen jakoon, vaan vahvisti jälleen vuoden 1666 jaon. [KA Iisalmen käräjät 24.2.1758: 342v-344v.].