Henkilötietoja
½ veromarkan kruununtilallinen Kuopion Hiltulanlahdella ainakin vuodesta 1644 (ei vielä 1638) noin vuoteen 1655. Jakoi äitinsä hallinnssa olleen Hiltulanlahden tilan kahtia veljensä Abrahamin kanssa. Kuoli noin 1655 Kuopio, Hiltulanlahti. [KA Kuopion käräjät 9.7.1655: ei sivunumeroa.] Jaakko Kröger haastoi Niilo Korhosen Kuopion kesäkäräjille 1644 vastaamaan huonosti tehdystä työstä ja vääränlaisten tynnyrien valmistamisesta. Oikeus määräsi Korhoselle 3 markan sakon, koska tämä ei ollut saapunut oikeuteen. Vuoden 1649 kesäkäräjillä Heikki Kakkinen vaati Krögeriltä sopimuksen mukaista palkkaa ja Kröger puolestaa Kakkista korvaamaan hänen palveluksessa ollessaan kadottamansa hevosen. Oikeus määräsi Krögerin maksamaan Kakkiselle lupaamansa palkan ja Kakkisen maksamaan 10 kuparitaalarin korvauksen hevosesta. [KA Kuopion käräjät 22.7.1644: 167v; 12.7.1649: ei sivunumeroa.] Rovasti Petrus Fabritius ilmoitti kesäkäräjillä 1654 oikeudelle, että Jaakko Kröger oli aiemmin samana päivänä, ennen ehtoollista nautittuaan kertonut hänelle sekä Olli Karhuselle ja Pekka Kolehmaiselle, että Heikki Muikkunen oli edellisenä syksynä pahoinpidellyt häntä lyömällä paljain nyrkein ja heittelemällä häntä. Ennen tappelua Kröger ja Muikkunen olivat juopotelleet pari päivää ja joutuneet sitten riitaan. Muikkunen oli mm. lyönyt hänen päänsä penkkiin sekä heittänyt hänet tuoliin, painanut polvella hänen rintaansa ja lyönyt häntä nyrkillä. Paikalla oli ollut myös Antti Ihalainen, joka oli pidellyt hänen käsistään niin, ettei hän ollut voinut puolustautua Muikkusta vastaan, vaan Muikkunen oli vielä saattanut repiä häntä tukasta ja kaataa allensa. Krögerin mielestä hänen nykyinen sairautensa ja todennäköinen pikainen kuolemansa johtuivat siitä, että Muikkunen oli murskannut hänen jäseniään. Tämän kuultuaan oikeus lähetti kolme lautamiestä Krögerin luokse kysymään, oliko Ihalainen hänen mielestään yhtä syyllinen kuin Muikkunen. Kröger vastasi, ettei Ihalainen ollut lyönyt häntä, ainoastaan pitänyt häntä käsistä kiinni, ja pahimmat vammat hän oli saanut ennen Ihalaisen väliintuloa. Jo ennen tappeluaan Muikkusen kanssa hänellä oli ollut rintakipuja ja hän oli hikoillut ja sylkenyt paljon. Koska Muikkunen ei ollut käräjillä ja Kröger oli vielä elossa, oikeus päätti palata asian käsittelyyn vuoden ja yön kuluttua. Asia otettiin esille vuoden kuluttua kesäkäräjillä, jossa monet luotettavat miehet kertoivat, ettei Jaakko Krögerin sairaus ollut Muikkusen syytä, vaan häntä vaivasi jokin sisäinen tauti. Heikki Muikkunen kertoi oikeuden edessä, että Kröger oli ensin käynyt hänen kimppuunsa ja hänen puolustautuessaan Kröger oli joutunut hänen alleen. Muikkunen oli halunnut irtautua Krögeristä, mutta tämä ei ollut päästänyt irti. Tällöin Kröger oli itse lyönyt päänsä penkkiin. Lautamiehet kertoivat monien muistavan Krögerin sanoneen jo ennen tappelua, että hänellä oli elävä eläin sisällään. Lautamiehet arvelivat, että rovasti Fabritiuksen syytökset Muikkusta vastaan johtuivat rovastin ja kappalaisen välisestä riidasta, ja Muikkunen ja Ihalainen palvelivat kappalaisella renkeinä. Oikeus totesi, että Krögerin kuoleman ainoa tai ainakin suurin syy oli sairaus, ja koska Muikkusella ei ollut ollut tappelussa asetta eikä Kröger ollut saanut haavoja, päätti oikeus vapauttaa Muikkusen ja Ihalaisen kokonaan syytteestä, mutta alistaa tuomion hovioikeudelle. [KA Kuopion käräjät 12.7.1654: ei sivunumeroa; 9.7.1655: ei sivunumeroa.] Jaakko Krögerin leski Liisa Eerontytär hallitsi perheen tilaa Hiltulanlahdella miehensä kuoleman jälkeen. Hän joutui Haminanlahden Matti Heiskasen ja tämän jakoveljien kanssa riitaan Matkustaipaleenjoenniemi-nimisestä maakappaleesta. Asiaa käsiteltiin ensimmäisen kerran jo kesäkäräjillä 1655, jolloin Liisa selosti oikeudelle, että kiistanalainen maa oli merkitty maakirjaan häneen tilaansa kuuluvaksi jo Krögeriä edeltäneen isännän aikana. Heiskanen jakoveljineen vaati Liisan tilan ja Haminanlahden välisten rajojen tarkistamista. Oikeus päätti, että kiistanalainen maakappale kuului Liisan tilaan, mutta määräsi rajakatselmuksen suoritettavaksi. Heiskanen toi riidan oikeuden käsiteltäväksi uudelleen seuraavan vuoden talvikäräjille vaatien edelleenkin Matkustaipaleenojanniemeä itselleen. Liisa esitti oikeudelle Tavinsalmella 16.2.1607 päivätyn laamanni Arvid Tönnenpojan tuomiokirjeen, jolla Lassi Heiskanen lahjoitti puolet Matkusjärvenranta-nimisestä 1 veromarkan arvoisesta maakappaleesta Heikki Hiltuselle, joka oli Krögerin edeltäjä. Oikeus määräsi Matkuslammin pohjoispuolen Heiskasen hallintaan ja Matkuslammin itäpuolen eli puolet Matkusjärvenrannasta ja Matkustaipaleenjoenniemen Liisan hallintaan. [KA Kuopion käräjät 9.7.1655: ei sivunumeroa; 15.1.1656: ei sivunumeroa.].