Henkilötietoja
Perintötalollinen veljensä Lassin kanssa Kuopion Tuusniemellä ainakin vuodesta 1635 vuoteen 1662. Matti Keinänen ja Antti Hiltunen toivat Kuopion syyskäräjille 1639 ratkaistavaksi riidan metsiensä rajasta. Oikeus määräsi alueella suorittavaksi katselmuksen ja rajankäynnin. Varapastori Petrus Fabritius valitti talvikäräjillä 1641, että kun hän oli ollut Keinäsellä kantamassa ruokakunta- ja karjaveroa, oli Keinänen toivottanut hänet pahan valtaan sanoen "Ota nyt piru selkääsi, jotta hänen karja- ja ruokakuntaluettelonsa tulisivat hyvin tehdyiksi!" Nimismies ja muutamat lautamiehet kertoivat kuulleensa, että Keinänen olisi näin sanonut, eikä Keinänenkaan voinut asiaa kieltää, mutta sanoi puolustuksekseen olleensa tuolloin humalassa. Oikeus tuomitsi Keinäsen esivallan halveksimisesta 40 markan sakkoon. Saman vuoden kesäkäräjillä Keinänen sai yhdessä monien muiden isäntien kanssa 3 markan sakon Kuopion pappilan rakennusvelvollisuuden laiminlyömisestä. Talvikäräjillä 1643 Paavo Turunen valitti, että Keinänen oli ottanut häneltä liikaa sotamiehen pestirahaa. Ensin Keinänen oli ottanut häneltä ¾ tynnyriä tervaa ja 1 tynnyrin ruista ja myöhemmin vielä 2 tynnyriä tervaa viedäkseen ne markkinoille Lappeenrantaan sekä 120 kappaa ruista. Lisäksi Keinänen oli ottanut Hemminki Laitiselta Turuselle kuuluvaa hamppua 2 lispuntaa sekä 60 kyynärää nuotankappaleita ja 7 kuparitaalaria. Keinänen vastasi oikeudelle, että ruotu oli päättänyt ottaa sotamiehekseen vangin Olavinlinnasta ja luvannut maksaa tämän sakkoa 300 kuparitaalaria. Summasta puolet lankesi Keinäsen maksettavaksi ja puolet ruodun muiden osakkaiden kesken jaettavaksi. Keinäsen käsityksen mukaan Turuselta oli oikeudenmukaisesti mittamiesten avustuksella otettu kyseiset tuotteet. Oikeus päätti, että Keinänen oli laillisesti ottanut Turusen maksettavaksi kuuluvan sotamiehen pestirahan ja määräsi Turusen maksamaan vielä 10 kuparitaalaria, jotka hänen osuudestaan Keinäselle kuuluivat. [KA Kuopion käräjät 2.12.1639: 15; 23.2.1641: 72; 10.7.1641: 106; 4.2.1643: 200v.] Talvikäräjillä 1649 oikeus tuomitsi Paavo Turusen maksamaan Matti Keinäselle 8 kuparitaalarin ja 1½ ruistynnyrin korvauksen ja määräsi, että heidän riitelynsä oli loputtava siihen. Lassi ja Olli Smolander olivat haastaneet Keinäsen samoille käräjille vastaamaan pahoinpitelystä. Smolanderit kertoivat, kuinka Keinänen oli Lappeenrannassa raivopäissään hypännyt heidän veneeseensä ja lyönyt heihin muutaman haavan ja mustelman. Keinänen myösi tämän oikeaksi, mutta sanoi olleensa vihainen, koska Smolanderit eivät olleet maksaneet takaisin velkaansa hänelle. Oikeus tuomitsi Keinäsen markkinarauhan rikkomisesta 24 markan sakkoon. Vuoden 1650 kesäkäräjillä Heikki Turunen valitti, että hänellä oli niin vakava rajariita Keinäsen kanssa, että tämä löi häneltä suun verille. Oikeus määräsi tehtäväksi rajankäynnin ja tuomitsi Keinäsen 3 markan sakkoon pahoinpitelystä. Samana päivänä Keinänen määrättiin maksamaan Antti Hiltuselle 2 tynnyriä tervaa. Kesäkäräjillä Keinänen yhdessä useiden muiden niskoittelevien isäntien kanssa määrättiin heti rakentamaan pitäjään käräjätupa. Matti Keinäsen ja Ritoniemen Heikki Reinikaisen välille syntyi erimielisyys eräiden alueiden rajalinjasta. Asia tuotiin talvikäräjille 1655, ja oikeus määräsi suoritettavaksi katselmuksen. Maakirjaotteen mukaan Reinikainen omisti Viitamäki-nimisen maakappaleen ja sen perusteella hän halusi nauttia Honkajoen itäpuolista aluetta. Katselmuksessa rajapaalu löydettiin vain Hirvijärvenjoelta, mutta Reinikainen väitti sellaisen olevan myös Kolojärvellä. Kesäkäräjillä 1655 katselmusmiehet ja lautamiehet päätyivät ehdottamaan, että Keinäsen ja Reinikaisen maiden välinen raja kulkisi Suurenjärven eteläpäästä suoraan Hirvijärvenjoelle, jolloin länsipuoli kuuluisi Reinikaiselle ja itäpuoli Keinäselle. Oikeus vahvisti tämän rajan. [KA Kuopion käräjät 19.2.1649: 71v; 19.2.1649: 72; 1.7.1650: ei sivunumeroa; 22.7.1651: ei sivunumeroa; 8.1.1655: ei sivunumeroa; 9.7.1655: ei sivunumeroa.] Talvikäräjillä 1652 Matti Lassinpoika Keinänen vaati pesäeroa sedästään Matti Keinäsesta sekä Matin ja tämän edesmenneen veljen Lassin yhteisesti viljelemän tilan jakamista. Käräjärahvas ja lautamiehet todistivat, että Keinästen tila, jonka he olivat yhdessä omistaneet, oli sellaisessa tilassa, että se voitiin jakaa. Oikeus määräsi kaksi lautamiestä suorittamaan Keinästen tilan jaon. Tilan jakaminen ei sujunut kitkattomasti, sillä seuraavan vuoden talvikäräjillä käsiteltiin kolmea Keinästen välistä rikosta. Matti Lassinpoika tuomittiin 6 markan sakkoon kahdesta mustelmasta ja 3 markan sakkoon verihaavasta, jotka hän oli lyönyt kirveenhamaralla setäänsä Matti Keinäseen. Setä puolestaan tuomittiin 3 markan sakkoon siitä, että hän oli lyönyt veljenpoikaansa kirveellä niin, että tällä oli suu veressä. Lisäksi hänet tuomittiin varkaudesta 3 markan sakkoon, sillä hän oli ottanut veljenpojalleen kuuluvan pukin, teurastanut sen ja sitten piilottanut humalatarhaan. Matti Keinäsella oli myöhemmin kärhämää myös toisen veljenpoikansa kanssa. Hän haastoi Juho Matinpoika Keinäsen kesäkäräjille 1678 vastaamaan siitä, että veljenpoika oli kaksi viikkoa aiemmin kaskimaalla lyönyt kirveenhamaralla kaksi mustelmaa hänen rintaansa ja kaksi oikeaan käsivarteen. Lisäksi Juho oli kutsunut setäänsä sanoilla "hyvä mies" tarkoittaen, että hän lainasi vaimoaan toisille miehille ja piti itse vaimon jaloissaan. Juho Keinänen ei saapunut oikeuteen, mutta hänet tuomittiin 3 markan sakkoon lyönneistä ja 3 markan sakkoon herjaavista sanoista. [KA Kuopion käräjät 18.2.1652: ei sivunumeroa; 14.1.1653: ei sivunumeroa; 10.6.1678: 122; 10.6.1678: 124.]
LähdetietojaKuopio karja- ja kylvöluettelo 1624. Kuopio kymmenysluettelo 1625.