Henkilötietoja
Talollinen Kuopion Hiltulanlahdella viimeistään vuodesta 1677. Kihlakunnanoikeuden lautamies. Kuopion kesäkäräjillä 1692 nimismies Olof Strengell ilmoitti oikeudelle, että pitäjällä huhuttiin lautamies Heikki Hiltusen olevan vastuussa vänrikki Aron Sabanskin kuolemasta. Nimismies kertoi, että Hiltunen ja Sabanski olivat ennen joulua olleet yhtä aikaa pappilassa aterialla, ja Sabanskin jatkettua iltapuolella matkaansa kohti Lars Björnin kestikievaria oli Hiltunen huomannut, että Sabanski oli lähtiessään vaihtanut omat rukkasensa hänen karhunnahkarukkasiinsa. Hiltunen oli lähtenyt poikansa Pekan (VII:25) kanssa kestikievariin, jossa hän oli kysynyt Sabanskilta, miksi tämä oli ottanut hänen rukkasensa, vaikka hän ei tuntenut Sabanskia eikä ollut tälle mitään velkaa. Sabanski oli vastannut kysymällä vihaisesti: "Olenko minä varas?" Silloin Hiltunen oli huomannut rukkasensa penkillä ja kurottautunut niitä ottamaan, jolloin Sabanski oli lyönyt häntä puukolla kaksi kertaa vasempaan käteen, kerran käsivarteen ja kerran päähän vasemman korvan taakse. Oikeuden edessä nimismies kysyi Heikki Hiltuselta, oliko tämä poikansa kanssa pahoinpidellyt Sabanskia. Hiltunen kielsi lyöneensä vänrikkiä, hänen poikansa oli ainoastaan heittänyt tuvan seinältä verkon Sabanskin päälle, kun tämä oli huitonut puukolla. Kestikievarinpitäjä Lars Björn todisti, että kuultuaan Sabanskin ja Hiltusen riitelevän pakarissa, hän oli mennyt sinne väkensä kanssa. Sabanski makasi lattialla ja Hiltunen löi häntä selkään ja poika potki jalkoihin. Sabanski ja Heikki Hiltunen olivat olleet humalassa, mutta Pekka Hiltunen oli ollut selvä. Hiltusten lähdettyä Sabanski oli halunnut lyödä puukolla Antti Väänästä, mutta häntä oli tästä estetty. Kestikievarin ilta-aterialla Sabanski ei ollut millään tavoin valittanut saamistaan iskuista, hän oli vain sanonut, että Hiltusen poika olisi ansainnut tulla piestyksi. Aamulla Sabanski oli puhunut ainoastaan matkastaan Tukholmaan ja ostanut 3 äyrillä aamuryyppyjä. Sitten hän oli matkustanut entisen voudin Johan Ivarinpojan luo. Kappalainen Johan Paldanius, joka asui isänsä, vouti Johan Ivarinpojan luona, kertoi voudin myyneen Sabanskille suuren pikarillisen paloviinaa ja olutta päälle. Sabanski oli harmitellut, ettei ollut pieksänyt Hiltusen poikaa pahemmin ja uhannut sen tehdä, kun he sattuisivat yhteen. Asian käsittelyä jatkettiin saman vuoden syyskäräjillä, jolloin Björnin kestikievarin renki ja silminnäkijä Juho Hanska kertoi, että kun Heikki Hiltunen oli aikonut ottaa rukkasensa pöydän päästä, oli Sabanski vetänyt puukkonsa ja lyönyt sillä. Hiltuset olivat kaataneet hänet lattialle, jossa poika oli potkinut häntä takamuksiin ja isä lyönyt selkään. Samana iltana ruokapöydässä Sabanski oli sanonut, että jos hänen jalkansa olisivat olleet terveet, hän olisi lyönyt puukollaan sekä isää että poikaa. Tämän hän oli toistanut seuraavana päivänä, kun Hanska oli kyydinnyt hänet vouti Johan Ivarinpojan luo. Vänrikki oli ollut vihainen siitä, että Hiltunen oli ottanut häneltä takin oikeudenkäyntipantiksi. Sabanskin sisaren mies Paavo Partanen Halolasta kertoi Sabanskin tulleen hänen luokseen seuraavana tiistaiaamuna. Tällöin Sabanski oli valittanut kipua palelluttamissaan jaloissa, mutta kipu oli hellittänyt paloviinalla. Hän oli myös suurella innolla puhunut tulevasta matkastaan Ruotsin kautta Tanskaan, jossa hänen poikansa oli virassa. Pian tämän jälkeen Sabanski oli kuollut Partasen luona. Lautamies Antti Haatainen kertoi tavanneensa Sabanskin lauantaiaamuna Pekka Halosen luona Halolassa, jolloin Sabanski oli valittanut Heikki Hiltusen poikansa kanssa ahdistelleen häntä matkan aikana. Nämä olivat vieneet hänen rukkasensa ja repineet häntä hiuksista, mutta Sabanski sanoi kuitenkin maksaneensa isälle palkan tästä teosta ja poikakin vielä tulisi saamaan omansa. Laamanninoikeuden lautamies Lasse Niskanen kertoi, että kun Sabanskin ruumis oli pesty Partasen luona, hän oli käskystä tarkastanut sen, eikä ollut löytänyt siitä muuta vikaa, kuin vanhan sormen pituisen arven vasemman käsivarren alta, joka näytti tulleen miekasta. Heikki Hiltunen sanoi, ettei hän ollut aikonut Sabanskille mitän pahaa eikä heillä ollut ollut riitaa pappilassakaan. Sabanskin olisi pitänyt antaa hänen rukkasensa riitelemättä takaisin. Partanen totesi lankonsa olleen jo vanha ja heikko, ja Hiltusen kanssa riidellessään humalassa. Lautamiehet arvioivat Hiltusen rauhalliseksi, kunnolliseksi ja luotetuksi mieheksi, joka ei koskaan tähän tapaukseen mennessä ollut sekaantunut mihinkään riitaan tai tappeluun. Lautamiehet halusivat vapauttaa Hiltusen syytteestä, mutta oikeus päätti jatkaa uusien todistajien kuulemista seuraavilla käräjillä. Talvikäräjillä 1693 todisti toinen silminnäkijä, nimittäin Björnin kestikievarin renki Eero Tiilikainen. Hän kertoi, että Heikki Hiltunen oli tullut kestikievariin ja huomannut rukkasensa pöydän päässä ja lähestynyt pöytää, jolloin Sabanski oli vetänyt puukkonsa ja hänellä oli ollut keppinsä toisessa kädessään ja sanonut: "Olenko minä varastanut sinun rukkasesi, sinä kelmi ja hunsvotti!" Tällöin Hiltunen oli tarttunut Sabanskia hiuksista ja Sabanski Hiltusta samoin toisella kädellä ja toisessa kädessä olleella puukolla lyönyt neljä verihaavaa Hiltuseen. Veitsi oli ollut kehno ja tylsä, mutta jos se olisi ollut terässä, olisi Sabanski lyönneillään tappanut Hiltusen. Miesten ollessa tukkanuottasilla penkillä, oli Pekka Hiltunen ottanut rukkaset ja heittänyt ne Tiilikaiselle, joka oli pöydän toisella puolella. Sitten Pekka oli ottanut oven vieressä olleen kepin käteensä, ja pitänyt sillä Sabanskin loitolla itsestään, kunnes oli saanut seinällä roikkuneen verkon ja kiertänyt sen kätensä suojaksi, ja siten saanut puukon pois Sabanskilta. Tällöin Hiltunen oli haavoittanut itseään, sillä verkko oli mennyt rikki. Samalla miehet olivat myös romahtaneet lattialle. Pekka oli potkinut Sabanskia lapikkaillaan takamukseen ja lyönyt avokämmenellä selkään. Tällöin talonväki oli heidät erottanut. Hiltuset olivat ottaneet Sabanskin takin lakipantiksi. Sabanski sen sijaan oli juoksennellut ympäriinsä keppinsä kanssa ja halunnut lyödä Antti Väänästä, joka juuri silloin oli tullut sisään tupaan kirkkomatkallaan. Sabanski oli aikonut lyödä myös Tiilikaista siinä onnistumatta. Hän oli sanonut, että isä Hiltunen oli jo saanut osansa ja poikakin tulisi saamaan. Antti Julkusen vaimo Riitta Utriatar Julkulasta kertoi Sabanskin saapuneen heidän taloonsa maanantaiaamuna ja paneutuneen heti makuulle penkille valittaen särkeviä paleltumia jaloissaan. Hän oli kertonut lyöneensä urheasti Hiltusta puukolla ja Hiltusen pojan tökänneen häntä kepillä rintaan, vaikka ei sillä ollut mitään vahinkoa aiheuttanutkaan. Oikeus totesi, että vänrikki Aron Sabanski oli vanha, raihnainen ja heikko ihminen, joka matkusti jatkuvasti, eikä osannut olla aloillaan. Hän lyöttäytyi puolivillaiseen seuraan ja antoi käyttää itseään puolinarrina sekä ryyppäsi mielellään. Kuitenkin hänellä oli ollut Kuninkaalliselta Majesteetilta vuotuinen eläke. Oikeus päätti vapauttaa Heikki Hiltusen syytteestä, sillä Sabanski oli valittanut ainoastaan paleltuneita jalkojaan eikä Sabanskin lanko Partanenkaan vaatinut Hiltuselle rangaistusta. Oikeus tuomitsi Heikki ja Pekka Hiltusen kummankin 3 markan sakkoon hiusten repimisestä, Pekka Hiltusen kepillä tökkimisestä ja potkuista kummastakin 3 markan sakkoon sekä Heikki Hiltusen Sabanskin takin varastamisesta 40 markan sakkoon. Lisäksi oikeus tuomitsi Sabanskin perilliset Heikki Hiltusen hiusten repimisestä 3 markan sakkoon ja neljästä verihaavasta kustakin 6 markan sakkoon. Tuomio alistettiin hovioikeudelle. [KA Kuopion käräjät 25.6.1692: 59v-61; 29.11.1692: 278-283; 22.2.1693: 128-134.]
LähdetietojaKA Kuopion käräjät 20.1.1698: 7v.