Henkilötietoja
2/3 veromarkan kruununtilallinen yhdessä veljensä Lassin kanssa Kuopion Räsälässä vuodesta 1709 lähtien. Paavo Räsänen sai 8.6.1709 immission 2/3 veromarkan autiotilaan Räsälässä ja pyysi Kuopion käräjien lausuntoa tilan kunnosta vapaavuosien anomista varten. Nimismies Henrik Hoffren ja lautamies Maunu Tuomainen todistivat, että tilan edellinen asukas Paavo Järveläinen oli edellisenä vuonna jättänyt sen köyhyytensä tähden autioksi, minkä vuoksi pellot olivat vesakoituneet, aitaamatta ja kylvämättä. Rakennukset olivat palaneet joitakin vuosia aiemmin eikä Järveläinen ollut rakentanut niitä uudelleen. Tilalla oli vain talli, jonka saattoi korjata, sekä kaksi lahonnutta aittaa. Tukkimetsää ei ollut, vaan sitä oli vuokrattava peninkulman päästä muilta, mutta poltto- ja aidaspuuksi metsää oli riittäväksi. Tilan laidunmaat olivat hyviä, ja niittyjä oli 7 kuormanalaa. Kalavettä, myllyä tai myllyn paikkaa ei ollut. Räsäsen takuumiehet olivat Olli Räsänen ja Lassi Kinnunen. Koska tila oli tällaisessa kunnossa, päätettiin Räsäselle suosittaa viiden vapaavuoden myöntämistä ja asia alistettiin maaherran päätettäväksi. [KA Kuopion käräjät 9.7.1709: 222-224.] Talvikäräjillä 1723 Paavo Räsänen vaati isonvihan aikaiselta starostalta Heikki Holopaiselta takaisin 23 kuparitaalaria niistä rahoista, jotka tämä oli kantanut vuonna 1721 venäläisille. Asiaa ei voitu vielä käsitellä, sillä tilit eivät olleet valmistuneet. Paavo Räsäsen isän kotitila, 1½ veromarkan perintötila Räsälän kylässä, jäi isän veljelle Ollille, jonka lapsilta Paavo ja hänen veljensä Eero 1720-luvulla olivat vaatineet isänperintöään kihlakunnanoikeudessa. Talvikäräjillä 1724 Paavo Räsänen vaati setänsä Olli Räsäsen pojilta isänperintönään 5 kuparitaalaria 16 äyriä sekä 8½ markan arvosta kupariesineitä. Oikeus määräsi nämä Paavolla maksettavaksi. Eero Räsänen puolestaan vaati samaa perintöosaa syyskäräjillä 1727, jolloin Paavo ilmoitti jo saaneensa heidän isänsä osuuden tilasta. Korpraali Jöran Burman valitti talvikäräjillä 1731 Lassi ja Paavo Räsäsestä, että nämä olivat joulukuussa vieneet hänelle kuuluvilta Leppävirran Viitamäen ja Saamaisten 22½ kapanalan mailta viljaa ja vaati nyt sen palautettavaksi. Paavo Räsänen kertoi korpraalin usein ylittäneen Kulvohanmäen maakappaleella laamannintuomion rajan, joka oli vahvistettu heidän isänsä ja korpraalin edeltäjän Antti Roinisen välillä. Tästä syystä he olivat ottaneet korvaukseksi 350 ruislyhdettä. Oikeus päätti, että koska rajanylitys oli tapahtunut Leppävirran pitäjässä, oli asia siirrettävä sinne käräjille ja että osapuolten oli hankittava oikeuteen mainittu laamannintuomio. Lisäksi Räsäset määrättiin palauttamaan vilja toistaiseksi. [KA Kuopion käräjät 28.1.1723: 80-81; 27.1.1724: 27; 15.9.1727: 477-478; 4.2.1731: 82-83.] Vehmersalmen talolliset Matti ja Antti Koistinen - Olli Koistisen (VII:31) veljet - syyttivät talvikäräjillä 1750 Paavo ja Eero Räsästä sekä muutamia muita Räsälän talollisia siitä, että nämä olivat kaataneet kasken Koististen omistamalle Särkilahdenmaa-nimiselle metsäkappaleelle. Se oli vuoden 1664 tarkastusmaakirjassa numero 619 ja mitattu 3 kapanalan laajuiseksi. Koististen mukaan Räsälän miehet olivat korjanneet sieltä 14 kuormaa kauraa, jonka lautamies Klemetti Holopainen oli arvioinut 5 tynnyriksi 15 kapaksi. Lisäksi vastaajilla oli samalla maalla edelleen kaskia kasvamassa. Kantajat vaativat vastaajia korvaamaan kauran ja lisäksi kieltoa koskea kylvämiinsä ruiskaskiin. Räsälän miehet vastasivat, että kyseessä olevat kasket sijaitsevat neljännespeninkulman päässä heidän taloistaan Huosiasmäki-nimisellä metäskappaleella, joka oli 15 kapanalan laajuinen ja vuoden 1664 tarkastusmaakirjassa merkitty numerolla 628. Räsäset totesivat, että Huosiaismäki oli tuomittu heille katselmusoikeudessa 10.8.1744 Heinämäen ja Pelkosenahon kanssa. Paikalla määrättiin suoritettavaksi katselmus, mutta jo edellä mainitusta katselmusoikeuden pöytäkirjasta ja hovioikeuden päätöksestä 8.5.1747 todettiin kaskien sijaitsevan Räsälän puolella. Oikeus ei ottanut asiaa enää käsiteltäväksi näin monen tuomion jälkeen. Osapuolet lupasivat, etteivät enää moittisi kihlakunnan katselmuspäätöstä. [KA Kuopion käräjät 16.2.1750: 253v-256; 22.9.1750: 971v-972v.] Paavo Räsänen haastoi naapurinsa Matti Heiskasen syyskäräjille 1759 maksamaan korvausta siitä, että Heiskasen ori oli vähän ennen juhannusta potkinut ja purrut Räsäsen tammaa niin, että se oli kuollut. Oikeuden edessä Heiskanen kielsi hevosensa aiheuttaneen mitään vahinkoa, mutta tarjosi sovun merkiksi Räsäselle 15 kuparitaalaria. Räsänen ei katsonut kuitenkaan voivansa suostua sellaiseen korvaukseen, vaan vaati todistajiaan, entistä sotamies Paavo Räsästä ja naisihminen Kirsti Pelotarta kuultavaksi valallisesti. Sotamies Paavo Räsänen kertoi ensin, että hän oli eräänä aamuna viikkoa ennen juhannusta nähnyt Heiskasen orin ajavan Räsäsen tammaa takaa niin kovin, että se oli ollut aivan valkoinen vaahdosta. Tamma oli sitten samana päivänä löytynyt kuolleena. Räsänen oli vakuuttunut, että ori oli aiheuttanut tamman kuoleman, sillä se oli edellisenä päivänä ajanut takaa erästä toista tammaa, mutta kylän väki oli estänyt pahempaa tapahtumasta. Kirsti Pelotar puolestaan kertoi, että hän asui siinä sotilastorpassa, jonka viereen tamma oli kuollut, ja myös hän oli nähnyt orin ajavan tammaa takaa samana aamuna koko ajan purren ja potkien sitä. Myös hän oli varma, että tamma oli kuollut siihen. Lautamies Olli Koponen, joka oli yhdessä Heikki Kankkusen kanssa tutkinut tamman ruumiin ja havainnut puremajälkiä sen selässä, arvioi tamman 60 kuparitaalarin arvoiseksi. Oikeus päätti, että Heiskasen oli korvattava Räsäselle puolet hevosen arvosta eli 30 kuparitaalaria ja oikeudenkäyntikuluja 5 hopeataalaria. [KA Kuopion käräjät 1.10.1759: 135v-137.].