Henkilötietoja
1 veromarkan perintötalollinen Kuopion Vehmersalmella veljiensä Antin ja Heikin kanssa vuosina 1723-1741. Olli Koistinen haastoi Olli Antikaisen Kuopion talvikäräjille 1737 vastaamaan tämän hevosten edellissyksynä hänen ruissuovalleen tekemästä vahingosta. Koistinen pääsi kuitenkin käräjäpaikalla sopimukseen vahingon korvaamisesta 12 kapalla rukiita eikä siksi halunnut asiaa otettavan enää oikeudessa käsiteltäväksi. Koistinen oli haastanut samoille käräjille myös kruununtilallinen Paavo Tikkasen Kiukoonniemeltä vastaamaan oman käden oikeudesta. Tikkanen ei ollut saapunut paikalle. Todettiin, ettei lautamies Elias Koponen, jonka Koistinen oli pyytänyt haasteen viemään, ollut itse sitä tehnyt, vaan pannut asialle tehtävään kelpaamattoman unilukkari Heikki Lappalaisen (VII:1). Oikeus päätti, että Tikkasen tuli ilman eri haastetta saapua seuraaville käräjille vastaamaan Koistiselle ja että tästä päätöksestä oli annettava Tikkaselle tieto. Vuonna 1739 Olli Koistinen sopi veljiensä Antin ja Heikin kanssa, jotka viljelivät heidän kotitilaansa, että Olli saisi kolmanneksen kotitilan peltojen tuotosta. Vuonna 1741 veljet eivät kuitenkaan enää halunneet luovuttaa Ollille tämän osuutta, ja Olli haastoi veljensä tästä syystä kesäkäräjille. Oikeus määräsi Ollille kuuluvaksi 1/3 kaikkien peltojen sadosta kuluvana vuonna, mutta sen jälkeen hänet erotettaisiin tilan viljelyksestä ja hallinnasta. Vuoden 1741 sadon jakaminen ei sujunut ongelmitta, sillä Olli Koistinen valitti talvikäräjillä 1742 Antti-veljensä vieneen 250 hänelle kuulunutta ruislyhdettä heidän yhteisestä kaskestaan. Oikeus määräsi Antin palauttamaan ne Ollille 5 hopeataalarin uhkasakon uhalla 14 päivän kuluessa. [KA Kuopion käräjät 10.2.1737: 136; 10.2.1737: 169-170; 25.8.1741: 450v-451; 23.1.1742: 100v-101.] Olli Koistinen valitti talvikäräjillä 1753 Enonlahden Juho Jääskeläisen karjan syöneen edellisenä kesänä suurimman osan hänen naurismaansa kasvusta sekä nauriiden sekaan kylvetyn 1 kapan kylvöalan rukiinkasvua. Jääskeläinen puolustautui sanomalla, ettei viljelystä ollut aidattu. Lautamies Klemetti Holopaisen mukaan viljelys sijaitsi vain vanhan neljännespeninkulman päässä Jääskeläisen talosta, joten Koistinen ei voinut todistaa, että karja oli sinne tahallaan ajettu. Koska kaikkien oli lain mukaan aidattava viljelyksensä, päätti oikeus olla tuomitsematta Jääskeläistä maksamaan korvauksia Koistiselle. Talollinen Yrjö Turunen Puutosmäestä haki talvikäräjillä 1758 Olli Koistiselta viisi vuotta sitten hevoskaupassa maksamatta jääneitä 14 kuparitaalaria. Turunen vaati Koistista rangaistavaksi ja halusi tämän maksavan oikeudenkäyntikulut. Koistinen tunnusti olevansa velkaa Turuselle, mutta sanoi maksun lykkääntyneen köyhyyden tähden. Hän oli kuitenkin valmis heti maksamaan velkansa. [KA Kuopion käräjät 15.2.1753: ei sivunumeroa; 10.3.1758: 490v-491.].