Henkilötietoja
Vuodesta 1730 ½ veromarkan kruununtilallinen Kuopion Sotkanniemellä. Vuodesta 1738 torppari Kuopion Heinämäellä ja vuodesta 1743 Ritisenlahdella. Vuonna 1730 Iisakki Pohjolainen ja Abraham Kröger sopivat, että Pohjolainen myy Sotkanniemen kylässä omistamansa ½ veromarkan perintötilan Krögerille. Kaupan hinnaksi sovittiin 60 kuparitaalaria, joka Krögerin oli suoritettava kolmen vuoden kuluessa. Lisäksi kaupan ehtoihin kuului Pohjolaiselle ja hänen jälkeläisilleen ikuisesti kuuluva oikeus korjata vuosittain yksi kuorma heinää tilalta, jota vastaan myyjä luopui kaikista oikeuksistaan tilaan. Pohjolainen valitti vuoden 1733 kesäkäräjillä, ettei Kröger suostunut maksamaan kauppahinnasta vielä puuttuvaa 9 kuparitaalaria eikä enää antanut hänen koota heinää tilan niityiltä. Kröger katsoi, ettei sopimus ollut enää voimassa, koska tila oli todellisuudessa kruununtila eikä perintötila, jollaisena se hänelle oli myyty. Abraham Kröger ilmoitti, että jos Iisakki Pohjolainen tyytyisi jo maksettuihin 51 taalariin, ei Kröger vaatisi niitä takaisin maksettavaksi. Kihlakunnanoikeus ei kuitenkaan voinut antaa asiassa päätöstä, vaan siirsi sen maaherran päätettäväksi. [KA Kuopion käräjät 4.2.1730: 144; 30.8.1733: 632-634.] Talvikäräjillä 1740 Heikki Kervinen ja hänen torpparinsa Iisakki Pohjolainen Heinämäeltä valittivat Hannu Korhosesta, joka viljeli samaa tilaa yhdessä Kervisen kanssa. Korhonen oli kaskennut tilan metsiä ja antanut muidenkin tehdä niin. Kervinen ja Pohjolainen anoivat kihlakunnanoikeudelta kieltoa Korhosen metsänhaaskaamiselle. Lisäksi Pohjolainen valitti, että Korhonen oli edellisenä kesänä vienyt hänen ruiskaskestaan 84 lyhdettä. Hän vaati lisäksi omaan käyttöönsä kolmen kapanalan kasken, jonka Pohjolainen oli hakannut itselleen naurismaaksi. Hannu Korhonen vastasi, että hän oli tehnyt kasken yhteiselle maalle, johon hänellä oli yhtä suuri oikeus kuin Heikki Kerviselläkin. Korhosen näkemyksen mukaan Iisakki Pohjolaisella ei ollut lainkaan oikeutta kaskeamiseen, sillä kaski oli tehty ilman hänen lupaansa, ja ne 84 ruislyhdettä, jotka hän oli ottanut Pohjolaisen kaskesta, olivat hänelle tilan omistajana kuuluva osa. Torpparit olivat Kervisen mukaan heidän tilalleen vahingollisia ja tuhosivat metsiä vastuuttomasti, minkä vuoksi hän pyysi oikeudelta lupaa häätää nämä pois. Oikeus päätti, että enempien riitojen välttämiseksi Kervisen ja Korhosen yhteisesti omistaman tilan metsät tuli jakaa kumpaakin osapuolta tyydyttävällä tavalla. Oikeus päätti myös, että Kuninkaallisen Majesteetin vuoden 1734 metsäjärjestyksen mukaan tilan molemmat torpparit oli ajettava pois ja että Pohjalaisen hakkaama kolmen kapanalan kaski kuului kokonaan Kerviselle ja Korhoselle, jotka saivat polttaa, kylvää ja korjata sen. [KA Kuopion käräjät 7.3.1740: 172v-174v.].