Henkilötietoja
2/3 veromarkan perintötalollinen Iisalmen Väisälänmäellä viimeistään vuodesta 1672 vuoteen 1693. Kuoli ennen 1722. [KA Iisalmen käräjät 4.6.1722: 283-286.] Anna Lukkaritar Pyörölästä valitti Iisalmen talvikäräjillä 1675, että Pekka Väisänen oli käyttänyt joidenkin vuosien ajan Kirveskoskensivun niittyä, vaikka se oli maakirjaan merkitty kuuluvaksi hänen tilaansa. Väisänen näytti oikeudelle kihlakunnanoikeuden tuomion vuodelta 1658, jolloin mainittu niitty oli tuomittu Pekan isälle Paavo Väisäselle ja Lukkarittarelle sen sijaan kuului Kirveskoskensivun eteläpuoli. Oikeus vahvisti tämän päätöksen. Samasta niitystä syntyi riitaa myöhemminkin. Pekka Väisänen haastoi Pekka Sutisen Pyörölästä syyskäräjille 1692 vastaamaan luvattomasta heinänkorjuusta. Väisänen esitti oikeudelle asiakirjoja, joiden mukaan Kirvuskoskensivun niitystä Väisänen sai korjata kaksi talvikuormaa ja Sutinen yhden talvikuorman, mutta Väisänen valitti Sutisen korjanneen hänen heinänsä jo kahden vuoden ajan. Sutinen puolestaan valitti, ettei hän ollut saanut nauttia hänelle maakirjaan merkittyä osuutta kyseisestä niitystä. Nimismies ihmetteli, miksi Sutinen valitti, vaikka kihlakunnanoikeuden tuomiot selvästi määrittilevät hänen nautintansa. Oikeus vahvisti vuoden 1675 päätöksen. [KA Iisalmen käräjät 20.1.1675: 57-58; 22.11.1692: 248-249.] Kesäkäräjillä 1722 Matti Rytkönen Pakaskylästä vaati veljeksiä Paavo ja Risto Väisästä maksamaan takaisin loput niistä rahoista, jotka Rytkösen isä oli aikoinaan antanut Väisästen edesmenneelle isälle Pekalle säilytettäväksi. Rytkönen kertoi, että hänen isänsä oli vienyt Pekka Väisäselle 40 kuparitaalaria 6 taalarin plootuina ja kaksi 24 kuparitaalarin plootua sekä 170 kuparitaalarin arvosta hopeakolikoita. Pekka Väisänen oli antanut takaisin yhden 24 taalarin plootun ja Risto Väisänen isänsä kuoleman jälkeen toisen. Risto Väisänen kertoi, että Rytkösen isä oli tuonut heidän isälleen lukitun arkun, jossa oli ollut rahaa, mutta he eivät tienneet kuinka paljon. Arkku oli ollut niin raskas, että kahdella miehellä oli ollut täysi työ sen nostamisessa. Jonkin ajan kuluttua, pelätessään ulosmittausta erään takauksen vuoksi, Pekka Väisänen oli kaivanut plootut lumeen ja vienyt arkun sisältöineen jo edesmenneelle Pekka Pörriselle Viannon kylään, josta Rytkösen isä oli käynyt sen noutamassa ja Matti oli hakenut Väisäseltä irtonaiset plootut. Matti kertoi isänsä hakeneen rahat Pörriseltä, mutta vieneen ne takaisin Pekka Väisäselle ja tuoneen sitten tarvitsemansa tyhjän arkun kotiin. Riston mukaan rahoja ei ollut enää tuotu Pörriseltä takaisin Väisäselle. Rytkönen kutsui todistamaan talollinen Paavo Ulmasen, joka kertoi, että Rytkösen isä oli hänelle kertonut heidän ollessaan metsätöissä, että tämä oli tallettanut rahansa Pekka Väisäselle. Joitakin vuosia myöhemmin, kun Ulmanen oli ollut jäällä vetämässä nuottaa, oli Rytkösen isä ajanut reellä ohi Viannolta päin ja huutanut Ulmasta auttamaan hänen säikyn hevosensa jään yli. Ulmanen oli huomannut reessä arkun ja nostaessaan sitä todennut sen tyhjäksi. Kysyessään, missä rahat olivat, oli Rytkösen isä sanonut, että siellä missä ennenkin. Oikeus totesi, että käsiteltävä kiista oli ollut avoimena käräjillä jo vuoden ajan, ja sen käsittelyä päätettiin lykätä, kunnes venäläismiehitystä edeltävän ajan pöytäkirjat saataisiin käytettäväksi. [KA Iisalmen käräjät 4.6.1722: 283-286.].